Mökki metsän keskellä vai ratikka ikkunan alla?

Joskus huomaan pohtivani kysymystä, johon ei taida olla oikeaa vastausta. Haluaisinko asua metsän laidassa vai kaupungin sydämessä? Ja miksi pitäisi valita vain toinen?

Kasvoin Parikkalassa, jossa metsä alkoi takapihalta ja järvi tervehti aamuisin ikkunasta. Aikuisena tie vei Lahteen ja myöhemmin vuodeksi Helsinkiin. Halusin kokea kaupunkielämää parhaimmillaan. Kalliossa riitti vilinää. Ratikka kolisteli kadulla, kahvilat kutsuivat sisään ja kulttuuri oli aina nurkan takana. Autoa ei kaivannut, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Paitsi ehkä yhtä asiaa: hiljaisuutta. Yllättäen aloin kaivata puita, metsää ja horisonttia ilman talorivistöjä. Hassua, miten tärkeät asiat huomaa vasta niiden puuttuessa.

Nykyisessä kodissani Lahdessa ei tarvitse valita kaupungin ja luonnon välillä. Työmatka vie minut päivittäin Helsinkiin, jossa koen pääkaupungin sykkeen ja ratikoiden kilinän. Elän kuin kahden maailman välissä: aamulla kaupunki kuiskaa kiireisiä suunnitelmia, illalla luonto muistuttaa hengittämään syvemmin.

Silti pieni haaveilija minussa nostaa välillä päätään. Jos lottovoitto osuisi kohdalle, pitäisinkö kahta kotia? Toisessa kuulisin ratikan, toisessa käen kukunnan. Todennäköisesti kyllä.

Kaunista syksyä kaikille, unelmoidaan rohkeasti!

Marjo Paulin, Avain & Koti -lehden vt. päätoimittaja