Myytti ja fakta asumisoikeuslakiuudistuksesta

Laki asumisoikeusasunnoista kaipaa uudistamista, mutta kaikkia osapuolia miellyttävän ratkaisun löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Lain muuttaminen ja monen osapuolen kannan kuuleminen ja huomioiminen on haasteellinen tehtävä. Tänä kesänä Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoja lakiesityksestä, jonka tarkoituksena on vahvistaa asumisoikeusasukkaiden asemaa, järjestelmän kohtuuhintaisuutta ja yksinkertaistaa asukasvalintaa.

Lakiesityksessä on pykälä, joka antaa asumisoikeusasuntojen omistajataholle oikeuden hakea lupaa asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamiselle vajaakäyttötilanteissa. Pykälän ympärille on muodostunut myytti. Tämän myytin aiheuttaman väärinkäsityksen haluaisin korjata nykyisten ja tulevien asumisoikeusasukkaiden keskuudessa.

Myytti: Kun uusi asumisoikeuslaki tulee voimaan, asumisoikeustalojen omistajat muuttavat kaikki asumisoikeustalot asunto-osakeyhtiöiksi. Tämän seurauksena valtion tuella olisi rakennettu taloja, joiden myymisestä saadut hillot survotaan asumisoikeustalojen omistajien omiin taskuihin.

Fakta: Jos uusi asumisoikeuslaki tulee voimaan luonnoksen mukaisena, asumisoikeussopimukset on mahdollista muuttaa vuokrasopimuksiksi laissa erittäin tarkkaan rajatuissa poikkeustilanteissa. Tällöin asumisoikeusasunnoilla ei olisi enää ollut kysyntää pitkään aikaan ja kohde olisi tuottanut tappiota jo jonkin aikaa. Kohteen myynnin yhteydessä mahdollinen voitto ei olisi edes mahdollista tulouttaa omistajille, vaan se jäisi kokonaisuudessaan asumisoikeusyhteisön hyväksi ja otettaisiin huomioon seuraavien vuosien käyttövastikkeita määritettäessä. Ympäristöministeriön nettisivuilta löydät kysymyksiä ja vastauksia asumisoikeusjärjestelmästä ja sen uudistuksesta.

Asumisoikeusasuntojen perusperiaate pohjautuu lunastettuun oikeuteen asua asunnossa. Lain mukaan asumisoikeussopimusta ei voi tällä hetkellä lainkaan irtisanoa. Sopimuksen voi purkaa, mutta laissa tiukasti määritellyin perustein. Lakiesityksen tarkoituksena ei ole heikentää asumisoikeuden haltijan oikeutta asua asumisoikeusasunnossa.

Mikäli asukkaan asumisoikeus kohdistuisi sellaiseen asuntoon, jonka rajoituksista vapauttamista suunniteltaisiin, kaikista tärkeintä olisi silti säilyttää asukkaan asumisturva. Asukkaalle tarjottaisiin mahdollisuutta lunastaa asunto omaksi, vaihtaa toiseen asumisoikeusasuntoon tai muuttaa asumisoikeussopimus vuokrasopimukseksi. Jos sopimus muuttuisi vuokrasopimukseksi, saisi asukas luonnollisesti asumisoikeusmaksunsa indeksitarkistettuna takaisin.

Asumisoikeustalo olisi mahdollista vapauttaa rajoituksista ja muuttaa vuokrataloksi tai asunto-osakeyhtiöksi, jos talo on huomattavissa taloudellisissa vaikeuksissa ja yli puolet sen asunnoista on tyhjiä. Lisäksi alueen markkinatilanteen tulee olla poikkeuksellisen haasteellinen, mikä tarkoittaa asumisoikeusasuntojen kysynnän laskua.

Kyse on ennakoivasta riskien hallinnasta. Pitkään tyhjänä olevat asunnot aiheuttavat asumisoikeuden haltijoille turhia, ylimääräisiä kuluja. Luopumalla vajaakäytössä olevista asumisoikeustaloista, on mahdollista katkaista kulujen kertyminen ja asumiskustannusten nousu. Se auttaisi myös niiden talojen pelastamisessa, joissa ei ole vajaakäyntiä ja talousongelmia. Valtion tuen tulisi kohdistua ennen kaikkea asumisoikeusasukkaan hyväksi eikä ylläpitää tyhjiä asuntoja.

Ennen kuin vapautusta rajoituksista voisi hakea Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAsta, tulisi talon omistajan tehdä lukuisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Uskallan väittää, että kukaan asumisoikeustalojen omistajista ei lähde kevyin perustein muuttamaan asumisoikeustaloja vuokrataloiksi tai asunto-osakeyhtiöiksi. Kyseessä on viimeinen oljenkorsi.

Onneksi Avaimella ei ole tällä hetkellä yhtään taloa, mikä täyttäisi rajoituksesta vapauttamisen kriteerit tai olisi edes lähellä sitä. Jos olisi, tekisimme kaikkemme, jotta talo säilyisi siinä käytössä, johon se on aikoinaan rakennettu – asumisoikeustalona.

Anu Kalenius, viestintäpäällikkö, Avain Asunnot