Joanna Kallelan koti on lähellä kaikkea

”Ennen koronapandemiaa työskentelin puoli vuotta Karibian risteilijällä ammattilaistaitoluistelijana. Laivalla asuessani elämä oli helppoa, kun kaikki tarvittava oli lähellä. Ehkä siksi halusin kodin, joka on erinomaisella sijainnilla.

Nyt asun koirani japaninpystykorva Fasun kanssa Jyväskylän keskustassa asumisoikeusasunnossa. Ennen tänne muuttoani asuin pienemmässä ja vanhemmassa asunnossa, mutta kun korona-aikaan päätin hankkia koiran, halusin lisää neliöitä. Toivelistallani oli myös tiskikone, sauna sekä parveke tai terassi.

Ensin katsoin asuntoja yksityisiltä markkinoilta, kunnes muistin asumisoikeus­asumisen vaihtoehtona. Se oli ­minulle ennestään tuttu asumismuoto, sillä olen asunut perheeni kanssa nelivuotiaasta asti asumisoikeusasunnossa Tampereella. Hain järjestysnumeron, ja pian minulle jo tarjottiinkin ensimmäistä asuntoa.

Oli iloinen yllätys saada tämä kaksio, sillä en ollut ensimmäisellä hakusijalla. Tässä on 50 neliötä, sauna, tilava keittiö ja terassi. Sisustaminen omannäköiseksi oli helppoa, sillä kaikki pinnat olivat vaaleita. Muutama kaverini asuu lähellä opiskelija-asunnoissa. He maksavat käyttövastikkeeni suuruista vuokraa, vaikka asunnot ovat pienempiä. Asumistukea saa asumisoikeusasuntoon yhtä lailla kuin vuokra-asuntoonkin.

Asumisoikeusmaksuun käytin säästöni risteilyajalta. Siellä rahaa ei kulunut oikein mihinkään, kun asumisesta ja ruoasta ei tarvinnut maksaa. Loput maksusta katoin opintolainalla. Minusta tämä on hyvä sijoitus, sillä asunnon arvo voi myös nousta. Tällöin saan asumisoikeusmaksun korotettuna. Poiskin tästä pääsee tarvittaessa nopeasti, sillä irtisanomisaika on kolme kuukautta. On myös kätevää, että voin vain soittaa huoltoon, jos jokin asia ei toimi.

Opiskelen Jyväskylän yliopistossa kauppatieteitä kolmatta vuotta. Vietän paljon aikaa kotona, sillä suurin osa opiskelusta tapahtuu itsenäisesti tai etänä. Ilahduin, kun makuuhuoneeseen mahtui työpiste. Töitäkin teen kotona: videoita TikTokiin ja YouTubeen nimellä @joannakallela_. Lempipaikkani on olohuoneen nojatuoli, jossa jalkaosan saa kipattua vaakatasoon. Siinä saatan istua montakin tuntia ja editoida videoita kännykällä – kunnes Fasu tulee tuuppimaan! Yksi syy koiran hankkimiseen olikin se, että sain hyvän syyn lähteä ulos monta kertaa päivässä. Keskustan järvi- ja harjumaisemat ovat tulleet tutuiksi. Suosikkini on Lutakon alue. Fasun kautta olen tutustunut moniin naapuruston ihmisiin, saanut ihan uusia ystäviäkin. Tuntuu hassulta, että moni tunnistaa somen kautta Fasun, jopa muistaa sen nimenkin.

Pääsen kotoa yliopistolle pyörällä, kävellen tai bussilla. Kuntosali, kaupat ja rautatieasema ovat kävelymatkan päässä. Jäähallillekin pääsen julkisilla silloin, kun menen valmentamaan. Aloitin harrastaa taitoluistelua neljävuotiaana ja luistelin maajoukkueessakin, kunnes 18-vuotiaana päätin lopettaa. Karibialla innostuin latinotyylisistä tansseista, mutta käyn edelleen myös luistelemassa omaksi ilokseni. Ennen meni helposti kolmoishypytkin, mutta nykyään ne vaativat rohkeutta. Vaikka hypyt ovat lihasmuistissa, rotaation nopeus hidastuu ja ponnistusvoima vähenee, kun ei treenaa säännöllisesti. Nyt luistelu on sitä, että kokeilen, mitä vielä uskallan tehdä!”

Teksti Katja Tarnanen – kuva Justus Saarinen