Laatikollinen elämää ja pari jätesäkkiä

Viikonloppuna taloon muutti uusi naapuri. Hiki virtasi, mutta tunnelma oli aurinkoinen. Pienellä pakettiautolla ja kaveriporukalla he ajoivat edestakaisin koko päivän. Illalla jäljellä oli enää yksi kasattu torni tyhjiä pahvimukeja. Se taisi olla merkki, että muutto oli virallisesti ohi.

Muistelin omaa muuttoamme viidenteen kerrokseen. Pianoni ei mahtunut hissiin, joten kannoimme sen rappusia pitkin. Kolmannessa kerroksessa vitsit vähenivät. Muuttofirma laskutti tunti tunnilta ja pianon kantoon käytetty aika sai pianoni arvon miinukselle. Mutta miten siitä voisikaan luopua?

Keräilen vanhoja esineitä ja mietin niiden matkaa. Pianoni voisi kertoa näin: “Valmistettu 1900-luvun alussa Saksassa, soinut kynttilänvalossa ja selvinnyt sodasta, muuttanut Suomeen ja ilahduttanut perheitä vuosikymmeniä. Lakkapinta naarmuilla, mutta tumma sointi tallella.”  

Muutto saa meidät arvioimaan tavaroitamme – ja samalla elämäämme. Mikä on tärkeää, mikä jää? Uusi koti on uusi alku, ja jokainen muuttolaatikko kantaa mukanaan pienen palan historiaa.

Entä tavarat, joista lopulta päätetään luopua? Vastuullinen lajittelu ei ole vain arjen velvollisuus, vaan teko tulevaisuuden puolesta. Jätesäkki ei ole päätöskaivo – se voi olla alku kierron uudelle tarinalle.

Ympäristökisa jatkuu vuoden loppuun asti. Kisan väliaikatulokset ovat luettavissa Kotiavain-sovelluksesta.