Pajutaiteella iloa ympäristöön

”Elämä on uskomattoman valoisaa, vaikka on yksi varjo. Se on vakava sairaus, mutta se tuppaa unohtumaan, kun on mukavaa tekemistä”, taiteilija Seppo Mölsä sanoo.

Mukavaa tekemistä on esimerkiksi lähteä vesille Marjalan kanavan rannasta omalla sähköperämoottorin kyydittämällä veneellä. Niillä reissuilla on saatu virvelillä monet paistoahvenet. Mukavaa on pyyhkäistä omatekoisella sähköpyörällä Joensuun keskustan tai Ylämyllyn suuntaan. Kivaa on myös maalata, veistää puuta ja punoa pajua sekä tuottaa taiteella iloa muille. Toukokuun lopulla kanavan varrelle, Aurinkokatu 7:n tontille, valmistui Sepon pajuista punoma taideteos Siilien sateenvarjot.

”Otin asukaskokouksessa esiin, että mitäpä jos tekisin tälle tontille ympäristötaideteoksen. Isännöitsijä Hanne Kaijanen oli heti hengessä mukana. Joskus riittää, kun vain avaa suunsa”, Seppo myhäilee.

Työ käynnistyi sillä, että Seppo keräili luvan kanssa pajuja teiden varsilta ”milloin minkäkin- laisissa kengissä”. Pajujen kerääminen on vaativaa hommaa, sillä pitää löytää juuri tarpeeseen sopivaa pajua. Eikä ihan kevyttä ole peukalon paksuisen pajun taivuttaminenkaan. Sepolla olisi kikkoja muillekin jaettavana, sillä hän on vääntänyt eri taideteoksiinsa yli 20 000 pajua. 

Tarkempi idea sienistä ja siileistä alkoi muotoutua vähän ennen työn aloittamista. Kahden viikon ajan Seppo työsti pajua ja samalla kirkastui, minkä kokoisia teoksen osat ovat ja miten ne asemoituvat toisiinsa.

”Sepolla on vimma toteuttaa taidetta. Teos on myös hieno osoitus siitä, miten asukasviihtyvyyttä voi lisätä pienellä jutulla”, Marja Mölsä toteaa.

Pariskunta muutti noin puolitoista vuotta sitten Lieksasta Joensuuhun, kun Marjakin jäi eläkkeelle. Samalla Seppo palasi kotipaikkakunnalleen ja Marja jätti taakseen työpersoonansa, Lieksan Lehden päätoimittajuuden. Muuttoon oli valmistauduttu hakemalla asumisoikeuden järjestysnumero pari vuotta aiemmin.

”Meillä oli vaikeuksia myydä osaketta Lieksassa. Emme enää halunneet samanlaista liekaa jalkaan, mutta emme toisaalta mennä vuokrallekaan. Asumisoikeus oli älyttömän sopiva asumismuoto meille, kun vielä saatiin tämä ihana pieni kolmio.”

Eläkkeen myötä Marjalla alkoi uusi elämänvaihe – tuli aikaa harrastuksille. Marja avantoui kanavassa, jumppaa, roskajuoksee, kutoo villasukkia, hiihtää ja on mukana seurakuntavaltuustossa ja Pielisen Savotan hallituksessa. Ahkera karaokelaulaja kuuluu Karjalan Karaoke Klubiin, joka muun muassa ilahduttaa laululla vanhuksia hoivakodeissa.

”Ostin pienemmän kalenterin, kun ajattelin, että en tarvitse yhtä isoa kuin töissä. Nyt on sitten vain pitänyt pienentää tekstiä”, Marja nauraa. Hän on myös mukana Avain Asuntojen yhteistyöelimessä.

”Asumisoikeuskohteita on paljon ympäri Suomea, ja on kiva kuulla, miten asiat ovat muualla. Se pitää taata, että ihmisillä on oma rauha kotona, mutta pitää olla myös mahdollisuus tulla yhteen”, Marja sanoo.

Asukastoimikuntaa ei Aurinkokadulla ainakaan vielä ole, mutta samassa rapussa asuvan Ulla Naumasen kanssa Seppo ja Marja järjestivät pihalla ohjelman- ja musiikintäyteiset vappupirskeet. Puhetta on ollut mölkkykisasta ja jouluglögistä. Molempien mielestä on tärkeää saada ihmiset kotoaan neljän seinän sisältä viettämään aikaa yhdessä.

Sepon pajuteokset ilahduttavat rantaraitilla ohikulkijoita ympäri vuoden. Luonnonmateriaaleista tehdyt teokset kestävät aikansa auringossa ja tulevissa tuiskuissa. Kaikki on katoavaista, ja siksi on aina hyvä iloita yhdessä kun voi.

Asumisoikeuskohde

Joensuun Aurinkokatu 7

Rakennusvuosi: 2016

Kerrostalo: yksiöistä neliöihin, koot 50,5–87,5 m²

Asuntojen lukumäärä: 55

Teksti Katja Tarnanen – kuva Minna Raitavuo