Yhdessä oppii paremmin
Avaimen kirjanpitopäällikkö Hanna Siilin ja kirjanpitäjä Jonna Riikonen suunnistavat yhdessä.
Mitä teette Avaimella?
Hanna: Työskentelemme molemmat konsernin taloushallinnossa. Minä vastaan Avain konsernin ulkoisesta laskennasta, Jonnan tehtäviin kuuluu päivittäisen kirjanpidon ja konsernilaskennan tehtävien hoitaminen. Moni ajattelee, että kirjanpito on tylsää, mutta se on kivaa ongelmanratkaisua. Taloushallinto on pitkälti automatisoitua, joten meidän tehtävämme on ymmärtää lukuja ja koostaa aineistosta kuukausittaiset kirjanpidolliset raportit. Tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen luvut ovat meidän kädenjälkeämme. Vastaamme myös virallisista yhteyksistä verottajan suuntaan.
Miten suunnistusharrastuksenne alkoi?
Jonna: Vuonna 2016 töissä alettiin puuhata isolla porukalla joukkueita Jukolan ja Venlojen viesteihin. Hanna oli käynyt iltarasteilla aiemmin, mutta minun tutustumiseni lajiin alkoi siitä. Neljän hengen joukkueemme alkoi treenata kerran viikossa iltarasteilla. Siitä lähtien olemme käyneet Venlojen viestissä.
Missä ja milloin suunnistatte nyt?
Hanna: Suunnistamme useimmiten pääkaupunkiseudun kuntorasteilla. Uudenmaan alueella on kuntorasteja lähes päivittäin. Välillä on kiva suunnistaa yksin, välillä yhdessä. Kisatapahtumissa on tärkeintä mukava kokemus ja se, että pystyy vähän testaamaan omaa tasoaan.
Jonna: Kilpailuihin tehdään tosi hyvät radat, joten siellä on kiva suunnistaa. Kuulumme suunnistusseuraan ja käymme seuran joukkueella suurimmissa suunnistustapahtumissa. Käyn myös aktiivisesti kuntorasteilla. Rasteilla vierähtää puolesta tunnista kahteen tuntiin radasta riippuen. Toive on tietysti päästä mahdollisimman äkkiä pois metsästä.
Kun suunnistatte yhdessä, millainen teidän työnjakonne on?
Hanna: Yhdessä keskitymme tekniikkaan ja maastonlukuun, vauhti ei ole ykkösjuttu. Tarkoitus on oppia toiselta, kuinka toinen hakee rasteja. Vuorotellen toinen suunnistaa ja toinen seuraa perässä. Jonnalta olen oppinut etäisyyksien hahmottamista.
Jonna: Minä olen oppinut Hannalta paremmin kartan ja maaston hahmottamista. Yhdessä oppii paremmin, koska ongelmakohtia voi miettiä yhdessä. Ja jos eksytään, niin eksytään yhdessä.
Mikä harrastuksessa on parasta?
Jonna: Onnistumisen tunne. Se, kun oikeasti pystyy lukemaan kartasta maastoa. Kun reitillä tiedät, missä tarkalleen olet ja mitä olet tekemässä.
Hanna: Se, kun pääsee metsään, saa liikuntaa ja pystyy haastamaan itseään. Työasiat eivät tule koskaan mukaan.
TEKSTI Katja Tarnanen
KUVA Timi Kuosmanen
