3 näkökulmaa asumisoikeuslain uudistukseen

”Lakiuudistuksella halutaan tehdä asunnonhakuprosessista nykyistä selkeämpi ja asunnontarpeeseen perustuva. Lakiesityksessä hahmoteltiin, että valtakunnallisen, rajatusti voimassaolevan asumisoikeuden järjestysnumeron voisi hakea sähköisesti valtakunnallisesta rekisteristä. Ehdotus on huomattava parannus nykyiseen lakiin: hakijalla oleva yksi määräaikainen järjestysnumero selkeyttää ja nopeuttaa asunnon hakemista ja asukasvalintaa. Silti järjestysnumero on edelleen ylimääräinen vaihe asumisoikeusasunnon hakumenettelyssä ja turha siksi, että jatkossakin sen saa jokainen, joka sitä hakee.

Talon omistajalle järjestysnumeroilla toimiminen on suoraviivaista, mutta asunnon hakijoita se ei palvele parhaiten. Asuntotarve syntyy usein nopeasti ja joskus hitaammin, mutta järjestysnumero kannattaa hakea hyvissä ajoin valmiiksi mahdollisia tulevia tarpeita varten. Ongelma numerosta tulee silloin, kun sen voimassaolo on lakkaamassa ja asuntokuume kuumimmillaan, eikä sopivaa asuntoa löydy. Pettymys on suuri, kun sopiva asunto löytyy pian määräajan umpeuduttua ja hakija on juuri hakenut uuden, isomman numeron ja joutuu jonon hännille. Mitä pitempi määräaika, sitä aiemmin numeroita haetaan ja sitä enemmän näitä ongelmia on. Siksi lyhyempi aika voisi olla parempi.

Mitäpä jos etusija asuntoon määräytyisi järjestysnumeron hakuajankohdan sijasta asuntohakemuksen ajankohdan mukaan? Se olisi se kaikille hakijoille oikeudenmukaisin, uusille asiakkaille ymmärrettävin, toimijoille sekä hakijoille selkein ja kohdistaisi myös asunnot hakijan haku­ajankohdan tarpeeseen.”

”Lakiehdotuksessa asukkaan tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksia pyritään parantamaan, mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia. Suunnitteilla on mm. perustaa talon­omistajan ja asumisoikeusasujien yhteistyöelin, asoasioiden valtakunnallinen neuvottelukunta, lisätä asukasjäsenien määrää hallituksessa ja mahdollisuus valita asukkaiden edustaja valvomaan yhtiön toimintaa. Osa kohdista on kuitenkin vielä epämääräisesti kirjattu ja vaatii tarkennuksia.

Asukasdemokratian lisääminen on kannatettavaa, mutta lakiin tulisi kirjata, kuinka isoksi yhteistyöelin tulisi kasvattaa, kun kohteita on satoja, meilläkin 300. Valtakunnallisessa neuvottelukunnassa, jossa olisi edustettuna niin asoasukkaat, talonomistajat ja viranomaiset, saataisiin erilaisia näkökantoja hyvin esille ja viestiä tehokkaasti viranomaisille, mutta se, mitä siellä tehdään ja miten jäsenet valitaan, vaatii vielä selvennystä.

Ehdotuksen mukaan asukashallinnolla olisi oikeus osallistua kilpailutuksiin ja sopimusten valmisteluihin. Haasteena on, että ne vaativat paljon perehtymistä ja alan osaamista. Yhteistyöelimen nimittämä valvoja lisää läpinäkyvyyttä, mutta hänelläkin tulisi olla vaadittavaa osaamista sekä kykyä katsoa asioita kaikkien asukkaiden näkökulmasta. Kun läpinäkyvyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia lisätään, täytyy myös miettiä, mikä on järkevää. Pelkona on, että muutokset hidastavat ja mutkistavat päätöksentekoa ja asioiden etenemistä sekä lisäävät kustannuksia. Myös vastuukysymykset on muistettava. Yksityiskohdat pitää kirjata lakiin niin tarkasti, että jokainen toimija noudattaisi lakia samoin, ilman tulkinnanvaraa.”

Lakiehdotuksessa asumisoikeustalo olisi tietyissä tilanteissa mahdollista vapauttaa käyttö- ja luovutusrajoituksista. Aiemmin tällaista ei ole laissa ollut. Tällöin asumisoikeussopimukset voitaisiin muuttaa vuokrasopimuksiksi, jolloin asukkaat saisivat asomaksun takaisin ja voisivat halutessaan jäädä taloon vuokralle. Jos talo muutettaisiin asunto-osakeyhtiöksi, asukas voisi lunastaa asunnon Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) hyväksymällä hinnalla. Koko prosessi tapahtuisi ARA:n tiukassa valvonnassa ja asukkaita kuultaisiin mm. asukashallintotasolla ja yhteistyöelimessä.

Jotta näin voisi tehdä, monen ehdon tulisi täyttyä. Esimerkiksi talon käyttöasteen tulisi olla alle 50 prosenttia, mikä tarkoittaa, että alle puolet asunnoista olisi käytössä ja tilanne olisi jatkunut pitkään. Avaimella tällaisia taloja ei ole, ei lähelläkään. Käyttöaste asokohteissamme on tällä hetkellä 98 prosenttia. Jotta se pysyy jatkossakin hyvänä, se vaatii sen, että asuntoja korjataan ja niistä pidetään hyvää huolta. Näin asukkaita löytyy myös niihin taloihin, jotka eivät sijaitse niin hyvällä paikalla. Siksi haluamme tehdä perusparannukset taloissa, kun ne täyttävät 20 vuotta.

Jos talo ei pysty kattamaan omia kulujaan vastikkeilla, ei ole reilua, että muiden talojen asukkaat joutuvat vastaamaan sen kuluista. Tällöin talon vapauttaminen rajoituksista on myös asukkaiden etu. Valtion tukemissa Arava-vuokrataloissa käyttö- tai luovutusrajoituksista on luovuttu samantyyppisin kriteerein, ja tästä on saatu hyviä kokemuksia: tyhjiin asuntoihin on saatu asukkaita ja kulut ovat jakaantuneet asukkaille tasaisemmin.”

PÄÄKUVA GettyImages