Ensimmäiset asumisoikeusasunnot valmistuivat jo reilut kolmekymmentä vuotta sitten. Silti ne eivät vieläkään ole saaneet ansaitsemaansa tunnettuutta yhtenä asumisen muotona. Nyt kun hakeminen niihin lain muutoksen myötä helpottuu, on syytä kerrata perusasiat.
Kyse on asumisesta omistus- ja vuokra-asumisen väliltä. Toisin kuin vuokralla ollessa, asumismuoto on pysyvä. Omistaja ei voi irtisanoa sopimusta, ja vastike on edullisempi kuin vapailla markkinoilla. Lisäksi kiinteistön omistaja huolehtii remonteista ja esimerkiksi rikkoontuneista kodinkoneista. Asumisen kustannukset ovat siis pidemmällä aikavälillä tasaisemmat kuin omistusasunnossa. Korostettava on myös sitä, että asumisoikeusasuntoihin ei liity mitään sosiaalista stigmaa. Omistusasuntojen rakentamisen hiipuessa asumisoikeus kasvattaa suosiotaan. Taustalla on myös asennemuutos. Asuntoa ei voi lunastaa itselleen, mutta toisaalta omistamista ei koeta enää niin tärkeäksi.
Nuorten ohella aso-herätyksen on kokenut myös vanhempi ikäluokka. Siirtymä vaikkapa paljon kunnostusta vaativasta omakotitalosta huolettomaan asumiseen saattaa olla helpotus. Ellei pysyvänä asumismuotona, niin esimerkiksi elämän siirtymävaiheissa asumisoikeuskoti voi olla hyvä ratkaisu.
Järjestelmässä on kuitenkin ollut valuvika, mikä on saattanut hakijoita eriarvoiseen asemaan. Ihmisillä voi olla tallella lukuisia, jo 1990-luvulla haettuja järjestysnumeroita. Tilanne on käytännössä tehnyt nuorille asunnon saamisen hyvin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.
Tilanne korjaantui syyskuun alusta voimaan tulleella lailla. Vanhassa systeemissä numero haettiin kunnalta. Syyskuun alusta alkaen uusia järjestysnumeroita haetaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta ARAlta. Uudet numerot ovat valtakunnallisia eli niillä voi hakea asumisoikeusasuntoa koko Suomesta. Henkilöllä voi kerrallaan olla hallussa vain yksi järjestysnumero, joka on voimassa kaksi vuotta.
Muutoksessa on siirtymäaika. Vanhat, ennen elokuun loppua kunnilta haetut numerot ovat voimassa kuluvan vuoden loppuun – ja niillä on etusija. Vuoden 2024 alusta asukasvalinta tehdään vain uusilla numeroilla.
Toinen merkittävä parannus syyskuun alusta on asunnonvaihdon helpottuminen esimerkiksi perheen kasvaessa. Kun kohteessa vapautuu asunto, talossa jo asuvat ovat valinnassa etusijalla, eikä heiltä edellytetä uutta järjestysnumeroa. Etusija on talon vanhimman sopimuksen haltijalla.
Lakiuudistus edistää lisäksi asukkaiden tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksia. Asukastoimikuntia on ollut tähänkin saakka, mutta nyt asukkaiden ja omistajien välille on rakentunut myös uusi yhteistyöelin. Sen myötä oikeudet seurata ja antaa lausuntoja taloudenpidosta, kiinteistöjen ylläpidosta ja rakentamisesta ovat laajentuneet. Konkreettisimmillaan asiat voivat liittyä esimerkiksi autopaikkoihin tai järjestyssääntöihin.
Uusien yhteistyöelimien rinnalle on perustettu myös valtakunnallinen neuvottelukunta. Jäseninä on niin asukkaiden, omistajien kuin ympäristöministeriön edustajia.
Varallisuus vaikuttaa jatkossakin asumisoikeusasunnon saamiseen. Varallisuusrajat koskevat alle 55-vuotiaita. Ylivaralliseksi katsotaan hakija, jolla katsotaan olevan mahdollista ostaa vastaava markkinahintainen asunto. Nyrkkisääntönä on, että varallisuutta saa olla enintään puolet haettavan asunnon arvosta.
Tähän saakka hakijan varallisuuden on arvioinut kunta, jatkossa sen tekevät asumisoikeustalojen omistajat. Asuntoa haettaessa on hyvä varmistaa, että rahoitus on kunnossa. Asumisoikeusmaksu on 15 prosenttia asunnon hankinta-arvosta. Mikäli järjestysnumerolla on oikeuden saanut, pankit hyväksyvät sen lainan vakuudeksi. Itsellä ei siis välttämättä tarvitse olla koko summaa valmiina.
Lue lisää ara.fi
Teksti Pekka Vänttinen − Kuva Getty Images