Kaikki mukaan!
Yhteisöllisyydestä on paljon iloa ja hyötyä. Miten sitä voi lisätä ja mitä se vaatii onnistuakseen? Kysyimme asiantuntijoilta parhaat opit.
”Yhteisöllisyydestä on monenlaista hyötyä“
”Näen tärkeänä, että kaupungit kehittävät asumisen yhteisöllisyyttä kilpailujen ja hankkeiden kautta. Hyviä konsepteja löydetään pilottien kautta. Tampereella kiinnitämme jo kaavoituksessa huomiota siihen, minkälaiset rakenteet edistävät yhteisöllisyyttä.
Pihatalot, lähitorit, yhteisökylät ja elinkaarikorttelit ovat hienoja avauksia. Toivon, että useammatkin rakennuttajat lähtevät yhteisöllisyyteen mukaan ja osoittavat aktiivisuutta, kuten Avain Yhtiöt on tehnyt.
Yhteisöllisellä asumisella on monia hyötyjä. Sosiaaliset verkostot tukevat henkistä hyvinvointia. Turvallisuuden kokeminen voi parantua, kun yhteisössä katsotaan asioiden ja ihmisten perään. Olemme järjestäneet esimerkiksi turvallisuuskävelyitä osana lähiökehittämistä. Yhteisöllinen asuminen voisi edistää ekologisuuttakin, vaikkapa yhteiskäyttöautojen muodossa. Rahaakin voisi säästyä, jos asukkaat lainaisivat tavaroita keskenään ja tarjoaisivat muutenkin naapuriapua.
Nyt kun yhteisöllisyyden mittarit menevät monessa mielessä alaspäin, esimerkiksi seurojen jäsenmäärät laskevat, on tärkeää saada eri ihmiset ymmärtämään yhteisöllisyyden merkitys. Mutta sitä ei voi sanella ylhäältäpäin.
Toimiva yhteisöllisyys edellyttää kaupungilta asukkaiden osallistamista ja kuulemista. Millaisia ihmisiä alueelle muuttaa? Mitkä ovat heidän tarpeensa? Monenlaiset asukkaat voivat hyötyä yhteisöllisyydestä, senioreista sinkkuihin. Kaupunki tarjoaa mahdollisuuksia, mutta yhteisöllisyyttä rakennetaan yhdessä.”
”Kohdataan ihminen ihmisenä.”
”Suomessa yhteisasumismuodot ovat poikkeuksia. Meillä on monia hienoja jakamiseen perustuvia asioita kuten kirjasto, mutta asumiseen liittyvä jakaminen on vielä uutta. Tutkimme Tampereen yliopistossa, mikä lähiöiden yhteisöllisyyttä mahdollistaa ja mikä sitä saattaa estää.
Tärkeitä yhteisöllisyyden rakentajia ovat yhteiset tilat. Niistä pitää olla hyötyä tai iloa ihmisten arjessa, jotta niihin mennään. Niiden on myös löydyttävä helposti, mieluiten kulkureittien varrelta – ei kellarista. Kohtaamistila voisi olla vaikkapa pesulan yhteydessä, jossa muutenkin luontevasti käydään.
Tila ei sinänsä riitä, vaan siihen täytyy saada asukkaiden arkeen ja tarpeisiin sopivia toimintoja. Tarvetta voi olla esimerkiksi aamupäivän tuolijumpalle, lasten iltapäivätoiminnalle tai illaksi lauluharjoituksille.
On parasta, kun asukkaat löytävät itse yhteiset pelisäännöt siihen, miten tiloja käytetään. Siinä auttavat koko korttelin yhteiset toimikunnat, jos asumismuotoja on kovin erilaisia.
Digialustoilla on hyvä aloittaa keskustelu ja organisoitua yhteisöksi. Siellä voi rohkaistua ehdottamaan asioita ja tulemaan mukaan. Digi ei saisi kuitenkaan muodostua kenellekään osallistumisen esteeksi.
Vaikka yhteisöt ovat nykyään entistä useammin verkossa tai somessa, se ei poista tarvetta kohtaamisille kasvokkain. Elinkaarikortteli on tietynlainen edelläkävijä, kun yhteisöllisyys tuodaan juuri asumisen yhteyteen. On erilaisia asumismuotoja ja eri-ikäisiä asukkaita. Sekoittuneilla asuinalueilla ja naapurustoissa kohdataan erilaisia ihmisiä. Opitaan ymmärtämään toisia, vaikka oltaisiin eri mieltä – nähdään toinen ihminen ihmisenä.”
”Tarvitaan innostajia, ei byrokratiaa.”
”Toimin OmaNaapuri-kahvilan emäntänä ja yhteisökoordinaattorina. Yhteisökahvila syntyi viitisen vuotta sitten, kun Setlementti Tampere ry lähti kehittämään olohuonemaista kohtaamispaikkaa Tesoman hyvinvointiallianssin kumppanina.
Olemme Tesoman hyvinvointikeskuksen Palvelusydämessä katutasossa. Kahvilaan on helppo tulla, kun muutkin palvelut ovat saman katon alla. Täällä käy asukkaita vauvasta vaariin. Yksi iso ryhmä on koululaiset eväiden kanssa koulupäivien jälkeen. Keskuksen tilat on suunniteltu fiksusti ilman raja-aitoja. Kirjaston lehtilukusalista saa ottaa vaikka lehden luettavaksi meidän pöytään.
Yhteisökahvilan lisäksi Palvelusydämessä on neuvontapiste. Järjestämme tapahtumia ja matalan kynnyksen neuvontapalveluita, joita pyörittävät muun muassa yhdistykset. Suosituimpia ovat yleensä musiikkiesitykset, tuolijumppa ja käsityökerho.
Yhteisöllisyyden kehittäminen kompastuu helposti siihen, ettei ole ketään sitä koordinoimassa. Jonkun on houkuteltava mukaan osallistujat. Kun yhteisöllisiä kortteleita rakennetaan, yksi keino on pyytää kolmannen sektorin toimijoita tuottamaan toimintaa, ja joku asukkaista koordinoimaan.
Järjestimme hyvinvointikeskuksella viime vuonna noin 600 tapahtumaa. Pyrimme myös aktivoimaan touhukkaita asukkaita. Esimerkiksi kirjastokaraokeen annamme tekniikan ja tuen, toimintaa vetää asukas. Jos joku tulee kertomaan, että minulla on tämmöinen idea, joka voi kohentaa ihmisten hyvinvointia, meiltä saa heti tilat ja sitä kokeillaan. Ei tarvita byrokratiaa.”
Teksti Helena Jutila kuva Getty images, Riina Peuhu ja haastateltavat
