”Rakastan tätä asuntoa, isoja huoneita ja riehaantunutta villiviiniä talon seinissä. Halusin tämän asunnon heti, kun näin sen ihanat ja ilmavat portaat”, Sanna kertoo. Sanna asuu yhdessä taloyhtiön kolmesta vanhemmasta rakennuksesta, jotka on suunnitellut suomalainen arkkitehti Aarne Ervi vuonna 1953 ja 1948.

Kotonaan keittiössä

Vantaan Muuntotiellä jauho pöllyää, kun Sanna Jungebrand leipoo.

”Leipomiseni alkaa oikeastaan sohvalta aviomieheni Tonyn kainalosta. Lueskelen äitini kutoman villapeiton alla Unelmien Talo&Koti- lehteä tai katson Koko Suomi leipoo -ohjelmaa. Yksi suosikkini on myös Facebookin Leivotaan-ryhmä, josta saan paljon inspiraatiota. Ryhmässä räjähtää kuukausittain jokin muoti-ilmiö, joka alkaa kiinnostaa itseänikin. Sieltä olen saanut idean esimerkiksi marenkeihin ja kristalli­pulliin. Kristallipullista tulikin heti koko perheen suosikki. Eikä ihme: niissä nesteenä käytetään vaniljakastiketta, ne voidellaan voilla ja kastetaan lopuksi sokerissa.

Innostava resepti onkin sellainen, jossa on aitoja raaka-aineita, kuten kermaa, voita ja sokeria. Leivonnaisen maun voi maistaa kielellään jo reseptiä lukiessa. Yleensä leivon makeaa, harvemmin suolaista. En käytä raaka-aineita, joista en pidä, kuten sieniä tai sinihomejuustoa. Kun löydän kiinnostavan reseptin, en todellakaan käy saman tien toimeen! Ohjeen hauduttelu mielessä saattaa olla parinkin viikon projekti.

Olen töissä Valiolla myyntineuvottelijana ja ostan henkilökuntamyymälästä tarvitsemani raaka-aineet. Kun sitten panen toimeksi kompaktissa keittiössäni, puen ylleni mintunvihreän essuni, jossa on valkoisia palloja ja rimpsut yläosassa. Nautin siitä, kun saan leipoa rauhassa. Yleensä leivonkin viikonloppuisin. Keskityn siihen, miltä tuntuu leikata pähkinöitä tai suklaata, vaivata taikinaa tai pursottaa koristeita. Leipoessani hermot lepäävät, pääsen flow-tilaan.

En kestä kaaosta, joten siivoan keittiön heti, kun olen leiponut. Maistan itse yleensä vain yhden uunituoreen leivonnaisen. Lapset ovat persoja makealle, joten leivonnaiset kyllä katoavat kuin piraijoille heittäisi. Harvemmin leivonnaisia jää seuraavaksi päiväksi, saati pakkaseen.

Haluan myös kuulla, miten onnistuin. Tony ja lapseni Joonas, 25, ja Julia, 15, sekä Tonyn lapset Daniel, 12, ja Sara, 14, arvostelevat leivonnaiset jo tottuneesti sanallisesti ja asteikolla 1−5. En loukkaannu kritiikistä. Jos jokin leivonnainen saa murska-arvostelun, en tee sitä toiste. Mutta aina ne tuntuvat kelpaavan, mikään ei ikinä mene roskiin.

Jos vain muistan, tallennan valmiin leivonnaisen kuvan ja reseptin tililleni instagramiin. Sieltä voin aina tarkistaa reseptin, jos se on hukassa.

On kiva kokeilla myös erilaisia uusia juttuja ja säveltää ohjeita itse. Joskus ne onnistuvat, toisinaan eivät. Tykkään leipoa ja koristella kakkuja. Niitä teen yleensä vain juhliin, mutta koska meillä on iso perhe, juhlia on usein. Lapset saavat toivoa kakun makumaailman ja aiheen, ja minä suunnittelen kakun toiveiden perusteella. Olen tehnyt esimerkiksi Vans- ja jääkiekkoaiheiset kakut. Bravuurini on porkkanakakku, sitä tein myös minun ja mieheni häihin.”

Sanna Jungebrandin instagram-tili: @mrs_jungebrands_bakery

ASUMISOIKEUSKOHDE: Vantaan Muuntotie 2
Rakennusvuosi: 1948, 1953, 2003
Rivi-/pienkerrostalo: Kaksioita−­viisiöitä, 46−108,5 m²
Asuntojen lukumäärä: 65

TEKSTI Katja Tarnanen

KUVA Milka Alanen

Edellinen
Löylyt ­kattojen yllä
Seuraava
”Puolet ultrakisasta juostaan päällä”