Jaana on oppinut tunnistamaan hyvät sienimaastot liikkumalla metsässä ja havainnoimalla sienipaikkojen sijaintia.

”Koukussa sienestämiseen”

Jos metsässä vilahtaa keltaista, Avain Rakennuttajan hallinto­assistentti Jaana Uutela sulloo saaliin vaikka juoksuvyöhön.

Mitä työssäsi teet?

Kuulun seitsemän hengen hallinto­tiimiin. Rakennuttaja-asiamiehet ja muut hallintoassistentit työskentelevät uudis- ja perusparannushankkeiden yhtiöhallinnon parissa, minun vastuullani ovat yleiset ja henkilöstöön liittyvät asiat. Hoidan esimerkiksi uudelle työntekijälle työvälineet ja käyttöoikeudet, teen kokousvarauksia ja tiedotan henkilöstöeduista, vakuutuksista ja työsuo­jeluasioista. Huolehdin myös lähtevät ja tulevat postit sekä esimerkiksi toimiston siivoussopimukset.

Mikä on kivointa?

Juhlien järjestäminen ja kaikenlainen kehitystyö. Avain on kasvanut nopeasti ja sen myötä on tullut tarvetta esimerkiksi erilaisille ohjeistuksille. Niitä on ollut mukavaa kasata.

Milloin innostuit sienestyksestä?

Jo pikkutyttönä kävin sienessä äidin ja isän kanssa. Ehkä sienet eivät niinkään kiinnostaneet tai sieniruoat maistuneet, mutta se oli kivaa yhteistä tekemistä. Seitsemän vuotta sitten muutin Vantaalle lähelle metsää ja aloin etsiskellä sieniä. Aluksi olin epätoivoinen, kun en löytänyt mitään. Mutta kun niitä alkoi löytyä, jäin niin koukkuun, että nykyään minua ei meinaa saada metsästä lainkaan pois. Kun löytää yhden sienen, löytää usein toisenkin – ja sen jälkeen ei malta lopettaa. Juoksulenkilläkään en voi olla katselematta sieniä. Sullon tarvittaessa kantarellit vaikka juoksuvyön sisään. Sienestys tarjoaa löytämisen iloa ja raitista ilmaa. Tosin metsässä liikkuminen on rentouttavampaa muulloin kuin satoaikaan. Silloin tulee katsottua ympärillekin, eikä vain maahan.

Mitä sieniä keräät?

VO: Mitä sieniä keräät?

Eniten kerään kantarelleja ja suppilovahveroita, joskus herkkutattejakin. Mustatorvisieniä yritän kovasti etsiä. Rouskuja vien joskus äidille suolasieniksi. En koskaan ota sieniä, joita en tunnista.

Kuinka usein sienestät?

Kierrän vakipaikat satoaikaan viikoittain. Kantarellit nousevat paikoin jo heinäkuun puolivälissä, ja kauden alussa työnnän muovipussin varuilta taskuun ja käyn tarkistamassa paikat harvase ilta. Kääpiömäyräkoirani Nola kulkee mukana, mutta siitä on kyllä tosi tylsää, kun kökin metsässä. Olen yrittänyt opettaa sitä sienikoiraksi näyttämällä ja hokemalla sille kantarellia, mutta ei sitä kiinnosta.

Mitä kokkailet sienistä?

Eniten teen sienirisottoa. Lisäksi teen piirakkaa, pastaa, kastiketta ja lämpimiä voileipiä. Suppilovahveroita säilön kuivattamalla ja kantarellit pakastan. Lisään ruokiin aina tuoreita yrttejä, kuten timjamia ja oreganoa. Sienipiirakasta tulee tosi hyvää, kun siihen laittaa pekonia.

TEKSTI Katja Tarnanen

KUVA Pia Inberg

Edellinen
”Veden alla koen rauhaa”